Syksyn alussa suunnittelimme yhdessä talven ohjelmaa. Ryhmässämme jokainen toivoi saavansa tehdä itselleen uniikin hupparin, sellaisen joita olisi vain yksi maailmassa, minulla! Keskustelimme huppareista ja yhdellä oppilaalla tuli mieleen, että eräällä koulukaverillamme oli hieno ja massasta erottuva huppari. Kuvailimme hupparia opettajallemme ja kaikki kertoivat yhden asian hupparista, millaisia ominaisuuksia siinä pitäisi olla, ja teimme siitä sitten listan. Listasta tuli tälläinen: hupparissa olisi värejä, huppu, väljyyttä, neulosta, rentoutta, vetoketju, nauha, ruutuja... Näiden adjektiivien avulla suunnittelimme ja valmistimme hupparin.

Innostuin säkkituolin tekemisestä heti. Aloin suunnitella kangasta ja mieleeni tuli harmaa pohjakangas, jonka päälle painaisin tekstiä. Ensimmäisenä aloin miettiä, millaista tekstiä painan. Suunnittelin puolikkaan sydämen kirjaimista, tulostin sen ja monistuskoneella otin siitä peilikuvan ja sain kokonaisen sydämen. Mietin lauseita ja sanoja, jotka haluaisin painaa säkkituoliini.

Harjoittelin sydämen painamista vaalealle kankaalle ja myöhemmin tein kankaasta tyynyn.

Paino vaihe kesti aika pitkään, kangas oli iso ja painettavaa oli paljon. Seula piti valottaa toisen kerran sydämen jälkeen, koska ensimmäisellä kerralla teksti valotettiin vahingossa väärin päin. Sain kuitenkin koko kankaan painettua ja seuraavaksi oli ompelun vuoro. Malli oli yksinkertainen ja helppo ommella.

Sisälle laitettiin styroks murua.

Kun aloin tehdä hupparia, halusin siitä todella värikkään ja sellaisen, jossa on väljyyttä ja se on rento. Löysin kässänluokan kaapin perältä punaisen r-collectionin hupparin, jota käytin työssäni melko paljon. Otin siitä työhöni mm. hupun ja vähän jotain muuta. Hupparia värjäilin, yleensä huonoin tuloksin. Joka kerta värjäyksen jälkeen oli epävarma olo, minkä värisiä hupparin osia sieltä tulee. En oikeastaan tarvinnut kaavoja hupparin valmistamiseen. R-collectionin hupparissa oli hyvä malli, josta sai jatkettua mieleisekseen vähän muokkaamalla, lisäten siihen mm. vetoketjun. Huppariin kuitenkin tuli värikkäät resorit, helmaan, kumpaankin hihansuihin eriväriset resorit. Kokoajan olen halunnut, että huppari ei olisi liian ”huolellisen” näköinen, vaan niin rento kun vaan voi hupparista saada!

Vaikka aluksi olin pettynyt siihen, etten voinut tehdä hupparistani todella värikästä, niin nyt olen jo ihan tyytyväinen tähän, hieman rauhallisempaan värimaailmaan.

On myös tarkoituksena, että lisäisin huppariin vielä eteen taskut. Muuten olen ihan tyytyväinen tekemiseen, mutta olen ehkä myös käsityössäkin monesti liian ”tarkka” ja aikaa kuluu aivan turhaan. Tämäkin työ olisi voinut tulla valmiiksi vähän nopeammin..

Sisustusjaksolla lähes kaikki muut halusivat tehdä säkkituolin. Itse en innostunut ideasta. Halusin tehdä painamalla koristetyynyn ja paneeliverhot. Ajattelin taas huonettani ja halusin tehdä saman väristä ja tyylistä kuin matostanikin. Eli mustavalkoista.

Mietin ensimmäisenä kuvioa minkä haluaisin verhoihini ja tyynyyni. Kuvioiden pitäisi olla samaa tyyliä. En muista mistä sain idean, mutta kaupunkimaisema näytti kivalta. Etsin ensin netistä eri maiden suurkaupunki kuvia ja nähtävyyksiä, mutta ei löytynyt sopivaa. Sitten opettajani muisteli ulkomaanmatkaansa ja sieltä ottamaansa kuvaa. Siitä löytyi sopiva kuva, joka muokattiin kuvankäsittelyllä mustavalkoiseksi ja muutettiin oikean kokoiseksi kopiokoneella. Se oli aika haastavaa saada kuvat liitetyksi toisiinsa juuri oikeilta kohdilta. Lisäksi piti ottaa vielä kalvot seulan valottamiseen.

Seulan valottamisen jälkeen tein itselleni mustan painopastan. Aloitin harjoittelemalla painamista harjoituskankaalle ja sen jälkeen omalle valkoiselle kankaalle. Vaikeinta painamisessa oli että kaikki kuviot tulevat samalle kohdalle. Tyynyssä se ei ollut niin vaikeaa mutta paneeliverhot oli toinen juttu.

Tyynyyn tein vaakasuunnassa jatkuvan kaupunkikuvan.

Ja verhoihin tähän tyyliin

 Kun tyynykangas oli painettu niin ei tarvinnut enää kuin ommella se tyynyn muotoon.

Ompelin läheltä kuvion ylä-ja alareunaa että siihen jäisi hienommat reunat.

Täytin tyynyn ja ompelin lopuksi täyttöaukon kiinni.

Verhoissa oli vielä isompi homma. Sillä halusin ommella kuviokaitaleen lisäksi vielä mustan kankaan alle, niin että sitä näkyy myös sivuilta. Sen jälkeen ei tarvinnut kuin kääntää reunat.

Tykkään näistä tekstiileistä todella paljon. Erityisesti siitä ettei tälläisiä verhoja ja tyynyä ole kellään muulla. Jos nyt tekisin verhot, niin en ehkä kuitenkaan ottaisi tuollaista kuvaa, jossa on liikaa pieniä yksityiskohtia. Se ei ehkä ole niin hyvä vaihtoehto. Verhoista tulee helposti sekavan näköinen.
 

 Suunnittelin monta erilaista hupparimallia. Aluksi ensimmäisenä halusin tehdä kirkkaista väreistä väljän ja  raidallisen hupparin,  jossa oli vetoketju. Suunnitelma muuttui paljon, koska halusin vähän erilaisemman hupparin kuin yleensä hupparit on. Halusin hupparista pidemmän ja helman halusin tehdä vinoksi, hupparin väri muuttui siniseksi, jossa oli s ja u kirjaimia joka puolella hupparia, halusin myös hihoihin vetoketjut. Mutta hupparin malli muuttui koko ajan tehdessä, s ja u kirjaimet jätin pois ja kirjoitin lempinimeni hupparin taakse.                                                                                    Sellaista hupparimallia ja kaavoja ei löytynyt, mutta vähän saman tyylinen malli löytyi. Kaavojen piirtäminen oli helppoa, mutta jouduin vähän muokkaamaan kaavoja pienemmäksi ja helman muutin vinoksi. Hupun kaavan sain kaverilta.        Hupparin tekeminen oli kivaa. Ompelin selkäpuolelle kirjaimet. Aluksi leikkasin kirjaimet ja sitten silitin kirjainten taakse tukikankaan ja ompelin kirajimet kiinni tiheällä siksakilla. Hihoihin ompelin 15 senttiset vetoketjut. Hupun sisään ompelin toisen kankaan, samasta kankaasta tein myös taskun huppariin. Tein hupparin melkein kokonaan valmiiksi, kun minulla tuli idea, että haluan tehdä huppariini resorikankaasta kauluksen. Ja sehän onnistui. Ompelin sen kiinni hupun kanssa samaan aikaan. Hupparistani puuttui enään resori helmasta. Kun sain resorin, en enään halunnut tehdä helmasta vinoa, joten muutin sen suoraksi ja ompelin resorin kiinni helmaan ja huppari oli valmis. Tykkään hupparista, mutta hihoista aijon ottaa vetoketjut pois ja ompelen hihoihin resorit, koska hihat ovat lyhyet kun nostan kädet ylös.

Först skulle vi ta en bild av en tavla som hade dom färgerna som vi ville göra en matta av. Jag tog en tavla av Picasso. Sen kollade jag om det fanns dom färgerna som behövde till mattan. Det fanns brun och naturvit men den mörk beige färgen var jag tvungen att färga.

Jag tänkte först att jag skulle göra en brun vit beige randig matta, men sen efter ett tag så ändrades planerna. Jag gjorde en matta som var 2m lång och 90cm bred. När jag hade vävt ca.60 cm så var jag tvungen att ta bort allting eftersom att jag hade gjort lite fel. Men efter det så gick det bra och det hände inga större misstag.

Halusin tehdä melko yksinkertaisen maton jossa olisi hillityt värit. Löysin erään taidekirjan kannesta yhden mieluisan kohdan jossa oli vihreää,ruskeaa ja mustaa väriä. Päätin käyttää sitä mattoni suunnittelun pohjana. Halusin tehdä mustiin loimilankoihin mattoni, koska mattooni tuli tummat värit. Päätin tehdä 20cm leveydellä raitaa vuorottelemalla vihreää,ruskeaa ja mustaa väriä. Ajattelin tehdä matostani n.2 metrisen.
 

Aloitin maton tekemisen suunnittelun jälkeen. Kudoin mattoani n. 40 cm kunnes jouduin purkamaan mattoni alkuun koska matosta tuli liian löysä. Purkamisen jälkeen aloitin uudestaan kutomisen ja työ alkoi sujumaan. Suunilleen maton keskivaiheilla minulle tuli ongelmia, koska en löytänyt saman väristä ja paksusta mustaa kudetta millä olin aikaisemmin kutonut. Myöskin loimilankoja meni poikki, koska minulla oli käytössä huono sukkula. Lopulta työ alkoi taas sujumaan ja kudoin mattoani eteenpäin. Matostani tulikin loppujen lopuksi yhden metrin ja 60 senttimetrin pituinen, koska aikani loppui kesken.

Ensimmäinen suunitelma hupparista oli todella värikäs. Ajattelin koota kirkkaista erivärisistä tilkuista ensin kankaan, ja siitä ommella haluamani hupparin. Suunittelin alusta asti että tekisin siihen ison kauluksen ja lepakkohihat. Halusin huppariini väljyyttä ja vyötärölle kiristysnarun. Ajatus hupparista vaihtui, kuin käsityönopettajamme löysi kirpparilta harmaan villaponchon. Mietin miten voisin hyödyntää tätä ja päätin tehdä vanhasta uutta. Löysin käsityölehdestä lepakkomallisen paidan kaavat ja niinpä ryhdyin hommiin. Ensimmäiseksi piirsin kaavat ja sen jälkeen leikkasin ponchosta sopivan mallisen. Tämän jälkeen kirjominen alkoi. Ideoita sain norjanneuleesta ja lankojen väreiksi valitsin värejä, joita olin alumperin suunitellut huppariini.Yhdistin siis kirkkaita värejä tähän neuleeseen, mutta en kankaana vaan lankoina. Suurin osa ajasta kului kuvioiden kirjomiseen. Tämän suoritin ompelukoneella. Kuvioita tuli kaulukseen ja ponchon etu sekä takapuolille. Poikkesin  suunitelmasta taas hieman ,ja tein puseroon taskut. Lopuksi vain ompelin kaikki saumat yhteen ja kauluksen kiinni ponchoon. Käsityöni alkoi olla loppu suoralla, mutta kaipasin hihoihin jotain lisäystä, että ne laskeutuisivat paremmin. Niinpä keksin tehdä hihoihin rypytyksen,samoin kuin vyötärölle. Sitten vain päättelin kaikki langanpätkät piiloon ja valmista tuli.

En ensin löytänyt kirjasta sopivaa taideteosta. Rupesin miettimään opistohuonettani, johon ajattelimme kämppäkaverini kanssa sisustusväreiksi mustaa ja valkoista. Siitä väriyhdistelmästä juuri nyt tykkään. Löysin kirjasta sopivan valokuvan malliksi.

Tein pieniä erilaisia kokeiluja. Sain yhdestä kokeilusta idean tehdä lp-langasta ja kuteesta maton, mutta suunnitelmani muuttui. Päädyin malliin jossa oli mustaa kudetta ja valkoista kalastajalankaa. Laskin materiaalin menekin ja ilmoitin opettajalle ne tilaukseen. Matostani ajattelin tehdä 2 m pitkän ja 90 cm leveän.Kun sain materiaalit aloin tehdä mattoa. Se oli aluksi aika vaikeaa, koska minulla oli kaksi sukkulaa käytössä. Vaikka kaksi sukkulaa ei ole iso määrä, silti siihen oli totuttelemista. Toisessa sukkulassa oli valkoista kalalankaa ja toisessa mustaa kudetta. Matossani käytin hyväksi palttinasidosta, mutta se muistuttaa ripsipalttinaa kuteiden erilaisten vahvuuksien vuoksi.

Lopputulokseen olen enimmäkseen tyytyväinen. Jos nyt tekisin uuden maton, en tekisi niin tiheää kuteen vaihdosta. Jos mattoa katsoo, alkaa silmissä harittaa.

Aloitimme maton suunnittelun taideteoksen pohjalta. Valitsin itselleni mieleisimmän taideteoksen Picasson Piirtävä Claude, Francoise ja Paloma.

Taideteoksessa minua viehätti värit. Vihreä, valkoinen ja musta. Värien pohjalta aloimme tehdä pienoismalleja matosta ja ideoita syntyi paljon. Halusin matostani mahdollisimman yksinkertaisen ja modernin. Suunnittelin maton, jossa oli palkkeja. Palkit tehtiin kiintopujotuksella. Seuraavaksi mietimme millaisista kuteista maton tekee. Valitsin itselleni trikookuteet. Trikookuteissa ei ollut saatavilla vihreää väriä, joten värjäsin sen itse. Kun kaikki kuteet oli kasassa, kutominen voitiin aloittaa.

Aluksi se oli vaikea ymmärtää, mistä milloinki langan piti kiemurrella, mutta kun vähän aikaa oli harjoitellut kutomista se sujuikin jo hyvin. Kudoin aluksi mattoa vain käsityötunneilla, mutta kun matto ei valmistunut nopeasti, aloin kutomaan myös vapaa-ajalla. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kudoin mattopuilla, hieno kokemus!

Ensimmäinen ajatukseni oli, että teen hupparin pohjasta yksivärisen, ja kankaan päälle ompelen päällikekuvioita. Päätin, että hupparistani tulee harmaa. Halusin lepakkohiat, vyötärölle kiristyksen ja pitkän helman. Menin tilkkulaatikolle ja etsin sen värisiä tilkkuja, mitkä haluan huppariini. Otin paljon erivärejä, koska halusin käyttää paljon värejä. Sitten tuli idea että teen hupparini hupun tilkuista, ja aloin ommella kangaspaloja yhteen.

Tuli kaavojen vuoro. Valitsin kaavaksi paidan jossa oli lepakkohiat sekä kiristys vyötäröllä, muuten normaali.

Muokkasin kaavaan helman pituuden ja leveyden. Päätin, että haluan ison hupun ja muokkasin kaavan tavallisesta hupusta. Piirsin kaavat ja leikkasin kankaat.

Jossain vaiheessa päätin, että teen vyötärölle tulevan kaitaleen tummanharmaasta tilkusta. Onneksi tilkku riitti juuri sopivasti kaitaleeseen. Hupparini oli yksinkertainen ommella. Minulla oli helppo yksinkertainen yläosa kaava, siihen kuului yksi takakappale ja kaksi etukappaletta joihin kuuluivat myös hiat. Halusin vyötärölle nauhakujan sekä helmaan. Päätin että teen helmasta takaa pidemmän kuin edestä. Ompelin hupparin etuosaan myös kaksi taskua, ne ovat eriväriset ja myös tilkkukangasta.

Sain työn nopeasti valmiiksi ja tykkäsin tehdä huppariani. Olen tyytyväinen, kenelläkään toisella ei ole samanlaista.

Pablo Picasso: Paul harlekiinina, 1924

Halusin aluksi keltaisen maton, mutta sitten löysin tuon kuvan ja halusin myös sinistä. Aluksi ajattelin kutoa nelijöitä, mutta se tuntui liian monimutkaiselta, joten tein raidallisen maton.

Halusin mattoon montaa väriä, jotka sopivat yhteen. Löysin kuvan, josta löysin värejä.

Etsin sopivat materiaalit ja tein niistä värikarttoja.

Tein harjoitusmaton. Halusin kokeilla erilaisia pintoja, hain villalankaa ja kokeilin millaista jälkeä tulee, kun laittaa joka toiseen viriöön villalankaa. Vaikka sidos on palttina, kuteitten eri paksuuksista johtuen pinta näyttää ripsisidokselta.

Päätin, että teen mattooni raitoja jotka ovat eri mittaisia. Halusin tehdä matosta 3 metriä pitkän ja aloin laskea raitojen pituutta. Mustaa, sinistä ja harmaata ja ruskeeta halusin enemmän ja isompia raitoja ja keltaista vähemmän, vain yhden raidan.

Aloin kutoa mattoa. Matto alkoi valmistua nopeasti, koska kuteeni olivat paksuja. Tein mattoani melkein joka päivä, joskus enemmän ja joskus vähemmän.

Lopulta sain työn valmiiksi. Nyt se on huoneeni lattialla, olen tyytyväinen lopputulokseen.

Paul Cézanne: asetelma, jossa on leipää ja munia 1865.

Tästä kuvasta se kaikki alkoi. Mietin värimaailmaa ja tekniikkaa että millainen matosta tulee. Halusin yksinkertaisen maton. Aluksi suunnittelin tavallista raita mattoa mutta sitten sain idean tehdä mustan maton jossa on siellä täällä vihreitä langanpätkiä. Tekniikka oli hyvin helppo sillä koko ajan vaan kudoin mustalla ja sitten tietyissä väleissä laitoin sinne väliin vihreän langanpätkän. 

Matosta tulee myöhemmin kuvat...

yksityiskohta jacquard-kudonnaisesta

Aino-Maria

Ensimmäinen ideani hupparistani oli se että halusin tehdä siitä pirteän värisen. Ajattelin tehdä oranssin, koska minulla ei ollut ennestään sen väristä paitaa. Hupun sisäkangas,resorit ja vetoketjut ajattelin tehdä valkoisella. Hupparin mallia ei ollut vaikea keksiä, koska halusin sellaisen melko perinteisen hupparin, joka vedettiin pään yli ja jossa oli korkea kaulus. Huppariin piti käyttää kuitenkin vetoketjua joten ajattelin ommella taskuihin vetoketjut. Huppariini halusin myös raglahihat.

Aloin etsimään käsityölehdistä sopivaa kaavaa joka vastasi mahdollisimman hyvin suunnitelmaani. Löysin melko samantapaisen hupparin joten päätin tehdä siitä. Kaavoja minun piti vähän kaventaa ja muuttaa hihat raglahihoiksi. Ja huppu täytyi suunnitella uudestaan, koska huppariini tuli korkea kaulus. Ja taskut suunnittelin itse.

En löytänyt sopivaa oranssia kangasta joten päätin värjätä. Etsin kankaan jonka värjäsin oranssiksi. Värjäystuloksesta ei tullut sellainen kuin olisin halunnut. Siitä tuli haalean oranssi, koska kangas jonka värjäsin ei ollut kokonaan puuvilla. Päätin kuitenkin tehdä siitä kankaasta. Ensin ompelin kankaat sivuista yhteen, tein raglahihat, hupun, taskut ja lopuksi resorit. Huppari oli minulle sopivan kokoinen.

Olen tyytyväinen hupparini malliin ja taskuihin, mutta hupparin väristä en oikein pidä, koska olisin halunnut siitä kirkkaan oranssin. Jos saisin nyt päättää niin olisin ottanut erivärisen kankaan.

Aloitimme hupparin suunnittelun. Mieleeni tuli heti räiskyvän värinen huppari. Siinä oli punaista, violettia, sinistä, keltaista, vihreää ja monta muuta kivaa väriä. Loppujen lopuksi suunnitelmani muuttuikin kaksiväriseksi huppariksi, jossa värit olivat turkoosi ja musta.

Suunnittelun ajan on ollut selvää, että hupparistani tulee pitkä. Löysin kaavat käsityölehdestä, joita sitten yhdistelin ja muokkasin haluamani mallin mukaiseksi. Kuosittelin kaavaan lepakkohihat, lisäsin pituutta ja hupun piirsin toisen vaatteen kaavalta.

Ompeleminen oli helpointa ja mukavinta ja se onnistui hyvin. Mielestäni hupparissa on hyvät mittasuhteet ja hupparini on ehta uniikki.

I början ville jag göra en jätte färgglad tröja. Men efter ett tag så kom jag på att jag skulle göra en gul blåtröja. Först tänkte jag att tröjans basfärg skulle vara blå och huvan och resåren skulle vara gula. På ryggen skulle det även stå Sverige med gult. Men efter ett tag kom jag på att jag skulle göra en huvtröja med gulblå snea ränder. Huvan skulle vara blå på utsidan och gul på insidan. I suuri käsityö tidningen hittade jag mallen på ungefär en sådan tröja som jag vill ha. Jag ritade av den och ändrade den lite i bland annat längden. När jag ritade mallen så ritade jag även ränderna på den sen klippte jag ut dom och sen började jag att klippa tyget från det. Sen var jag tvungen att tänka noga vart alla tygbitar hör . Det blåa tyget köpte vi från affären och det gula tog jag från en gammal huvtröja.

Först sydde jag ihop huvan, jag tog hela huvan från den gamla tröjan och sydde blått tyg på utsidan. Sedan började jag att sy ihop ränderna  till bakstycket i varandra. Efter det sydde jag framstycket och mellan två ränder sydde jag en dragkedja och gjorde en stor ficka som är på insidan av tröjan. Sen klippte jag tyget till ärmarna och märkte att det gula tyget bara räckte till en ärm. Då kom jag på att jag skulle göra den andra ärmen helblå. Sedan sydde jag ihop alla stycken i varandra, resåren tog jag från den gula huvtröjan. Huvan och resåren sydde jag först lite fel, men tur att man alltid kan ändra på det.

Jag tycker att tröjan blev ganska fin men den hade kunnat vara längre.